Vuosi on kulunut - melkein

Pyöräprojekti hiipui syksyllä 2008 ilmojen kylmentyessä, kun muut asiat tulivat etusijalle. Motiivi koko hommaan oli tuossa vaiheessa jo tipotiessään. Hankkeen perusongelma oli se, että pyöräprojektille ei ollut mitään kunnollista syytä. Pyörää ei tarvittu. Sen korjaaminen ei ollut henkilöhistoriallisesti perusteltua, koska pyörä ei ollut mikään "mummon vanha muisto" tai muutenkaan millään tavalla merkittävä. Kaiken lisäksi liikettä, josta saisi ostettua polkupyörän pinnoja, ei tuntunut löytyvän mistään. Maalatut osat jäivät talveksi varastokoppiin.

Keväällä tilanne näytti entistä ankeammalta, sillä maalattuihin osiin oli parin kolmen kuukauden aikana ilmestynyt ruostepilkkuja - siis vaikka ne hiottiin puhtaalle metallille, pohjamaalattiin ja lopuksi vielä pintamaalattiin. Tämä kokemus lopullisesti osoitti, että purkissa myytävällä spraymaalilla ei tee mitään. Sillä maalaaminen tulee kalliiksi, eikä lopputulos ole kestävä.

Kun vuosi oli kulunut projektin aloittamisesta, ja kun osat olivat varastossa tiellä, hanketta päätettiin jatkaa. Ei haluttu, että siitä tulisi ties kuinka mones kesken jäänyt projekti entisten lisäksi.

Ensimmäinen vaihe projektin uudelleen käynnistämisessä oli pinnojen ostaminen. Ne ostettiin helsinkiläisestä Eco-Bike -liikkeestä, jonka tiedot löytyivät internetistä. Hinta oli onneksi kohtuullinen ja liikkeen palvelu muutenkin ystävällistä.

Seuraava vaihe oli jo kerran maalattujen osien uudelleen maalaaminen. Vasta tässä vaiheessa huomattiin, että myös vanteet ovat ruostuneet eikä niihin sopivaa maalia enää ollut jäljellä.

Samaan aikaan maalailun kanssa puhdisteltiin keskiön laakereita, joissa huomattiin pahoja kulumia. Varaosiksi oli tarkoitus purkaa eräs toinen vanhan pyörän jäänne, mutta sen keskiötä ei saatu auki millään. Sen verran se kuitenkin aukesi, että siinä olevat osat paljastuivat vielä huonommiksi, kuin ne, joiden tilalle ne piti panna.

Myös etupyörän laakerissa on pientä kulumaa, samoin takapyörän laakereissa (se todettiin jo viime vuonna). Polkupyörästä ei siis tule niin hyvää kuin siitä voisi tulla, mikäli korvaavat laakerit olisivat saatavilla. Projektin kuluessa on useammin kuin kerran harmiteltu sitä, että ei ole tultu ottaneeksi talteen roskalavoilta ja romunkeräyksestä siellä olleita projektipyöriä, joissa varmasti olisi ollut käyttökelpoisia osia. Erityisesti harmittaa erään Jämsästä roskiksesta löytyneen pyörän jättäminen romuihin. Se oli aivan täydellinen uudehko polkupyörä. Jopa maali oli hyvässä kunnossa. Pientä fiksailua, ja pyörä olisi ollut aivan ensiluokkainen kulkuväline.

Toisaalta säälittää se, että ihmiset ovat romunhävittämisvimmassaan heittäneet roskiin tuhansia ja taas tuhansia polkupyöriä, joissa on ollut hyvässä kunnossa oleva Torpedo-takarumppu, jollaisia valmistettiin 1900-luvun alusta alkaen aina 1990-luvulle asti. Hyväkuntoiset rumput olisivat loistavia varaosia tuleville pyörien entisöijille.