Milloin projekti on puolivälissä? Riippuu siitä, onko kyseessä ajallinen puoliväli vai työmäärässä mitattava puoliväli vai osien määrällä mitattava kunnostamisen puoliväli. Eräänlainen puoliväli on joka tapauksessa se, kun purettua pyörää aletaan kasata. Nyt tämä hetki on saavutettu.
Ensimmäinen runkoon kiinnitettävä osa on polkimien varsi rattaineen. Kuten jo aikaisemmin todettiin, rattaan puoleinen laakeri ei valitettavasti ole paras mahdollinen, mutta korvaavia osia ei löytynyt mistään, joten vanhojen osien oli kelvattava. Laakeriin pantiin reilusti vaseliinia.
Kokoaminen on helppoa, kunhan muistaa panna kaikki osat kerralla paikalleen. Jos jotain jää välistä pois, homma on aloitettava alusta. Rattaan puolella keskiössä on normaalit kierteet ja vastakkaisella puolella käänteiset kierteet. Kasatessa tämä on helppo huomata, mutta purkamisvaiheessa asia on tiedettävä, ettei yritä vääntää laakeria auki väärään suuntaan.
Etuhaarukan laakerikupeista alemman kromaus oli vielä hyvä, mutta yhtenäisyyden vuoksi kaikki osat maalattiin mustaksi. Laakerikupin pintaa himmennettiin hienolla hiekkapaperilla (mikä on tietysti vanhan "museoesineen" kyseenalaista sabotointia), jotta maali tarttuisi paremmin.
Jossakin vaiheessa mietittiin sitäkin, että tämän tyyppiset vähäpätöiset osat korvattaisiin uusilla eikä maalattaisi vanhoja. Koska uusia ei ollut, ja koska projektia ei haluttu enää hidastaa lähtemällä pyöräliikkeisiin etsimään osia, vanhat lokasuojien tukiraudat hiottiin kulmahiomakoneen teräsharjaterällä ja maalattiin ensiksi pohjamaalilla ja lopuksi mattamustalla pintamaalilla. Edellisen talven kokemus osien ruostumisesta ei valitettavasti ole oikein rohkaiseva, mutta mitä tämän tyyppisille osille yleensä voisi tehdä, jotta ne eivät ruostuisi.
Nyt polkupyörässä alkaa jo olla näkyvissä vihjaus tulevasta. Valitettavasti kaasaamisvaiheessa pyörään tuli pieniä "kauneusvirheita", kun maali naarmuuntui joistakin paikoista, ja sitä paikkamaalattiin hutiloiden ilman kunnollista pohjatyötä ja riittävää rajausteippiä. Ei virheitä kuitenkaan juuri huomaa, jos niitä ei etsi. Kuluvathan polkupyörät käytössä joka tapauksessa.
Ensimmäinen runkoon kiinnitettävä osa on polkimien varsi rattaineen. Kuten jo aikaisemmin todettiin, rattaan puoleinen laakeri ei valitettavasti ole paras mahdollinen, mutta korvaavia osia ei löytynyt mistään, joten vanhojen osien oli kelvattava. Laakeriin pantiin reilusti vaseliinia.
Kokoaminen on helppoa, kunhan muistaa panna kaikki osat kerralla paikalleen. Jos jotain jää välistä pois, homma on aloitettava alusta. Rattaan puolella keskiössä on normaalit kierteet ja vastakkaisella puolella käänteiset kierteet. Kasatessa tämä on helppo huomata, mutta purkamisvaiheessa asia on tiedettävä, ettei yritä vääntää laakeria auki väärään suuntaan.
Etuhaarukan laakerikupeista alemman kromaus oli vielä hyvä, mutta yhtenäisyyden vuoksi kaikki osat maalattiin mustaksi. Laakerikupin pintaa himmennettiin hienolla hiekkapaperilla (mikä on tietysti vanhan "museoesineen" kyseenalaista sabotointia), jotta maali tarttuisi paremmin.
Jossakin vaiheessa mietittiin sitäkin, että tämän tyyppiset vähäpätöiset osat korvattaisiin uusilla eikä maalattaisi vanhoja. Koska uusia ei ollut, ja koska projektia ei haluttu enää hidastaa lähtemällä pyöräliikkeisiin etsimään osia, vanhat lokasuojien tukiraudat hiottiin kulmahiomakoneen teräsharjaterällä ja maalattiin ensiksi pohjamaalilla ja lopuksi mattamustalla pintamaalilla. Edellisen talven kokemus osien ruostumisesta ei valitettavasti ole oikein rohkaiseva, mutta mitä tämän tyyppisille osille yleensä voisi tehdä, jotta ne eivät ruostuisi.
Nyt polkupyörässä alkaa jo olla näkyvissä vihjaus tulevasta. Valitettavasti kaasaamisvaiheessa pyörään tuli pieniä "kauneusvirheita", kun maali naarmuuntui joistakin paikoista, ja sitä paikkamaalattiin hutiloiden ilman kunnollista pohjatyötä ja riittävää rajausteippiä. Ei virheitä kuitenkaan juuri huomaa, jos niitä ei etsi. Kuluvathan polkupyörät käytössä joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti