Hidasta etenemistä

Vanne on maalattu samalla värillä kuin lokasuojat.


Eturatas irrotetaan. Osa lähtee pyörimään lyöntipuikolla.


Ruoste poistetaan pyörivällä teräsharjalla ja teräsvillalla.


Ruosteen karhentamista osista ei tullut niin kiiltäviä, että ne olisivat näyttäneet hyviltä lakattuina. Niinpä ne maalattiin mattamustaksi. Pohjamaalina käytettiin mustaa "primeriä". Lopputulos oli yllättävän "ammattimainen".


Ohjaustankoa odottaa sama käsittely. Soittokello toimii, vaikka onkin pinnasta ruosteessa.

Korjailua

Rungon tarkastelu auringon valossa osoitti, että maalia ei ollut tarpeeksi. Niinpä sitä lisättiin, ja päälle suihkutettiin kirkasta lakkaa.


Nyt runko kiiltää niin kuin pitää. Ikävä kyllä, pintalakka ei ollut enää samaa "huippuluokkaa" kuin ensimmäisellä kerralla - jolloin ruiskutettu lakka meni täysin hukkaan. Ero ei näy kiillossa vaan mahdollisesti pinnan kovuudessa. Vaikka pyörässä on monia erilaisia vikoja (laakereissa, pinnoissa, vanteessa ym.), runko on osoittautunut yllättävän hyväkuntoiseksi. Nykyisten polkupyörien rungot eivät ole näin elegantteja. 


Lokasuojassa olevat kolot tinattiin umpeen. Toimenpiteellä ei ole pyörän ulkonäön kannalta merkitystä, koska kyseinen kohta jää piiloon. Mutta piilossakin olevat reiät ovat harmillisia.


Lokasuojat maalataan vaaleammalla värillä. Pintaan ruiskutetaan lakkaa - vahingossa vähän liikaakin, koska yhdestä paikasta lakka valuu hieman. Tämä kohta korjataan myöhemmin jollakin tavalla. Lokasuojat ovat sen verran ruosteen karhentamat, että ne olisi pitänyt käsitellä jonkinlaisella ruiskukitillä, joka olisi täyttänyt kolot. Ennen maalaamista kitti olisi hiottu sileäksi. Kaukaa lokasuojat näyttävät melko hyviltä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, ettei pinta ole aivan siloinen. 


Takavanteessa olevia reikiä paikatan juottamalla ne umpeen jollakin pronssi tms. aineella, jota sattuu olemaan hieman varastossa. Nestekaasu riittää juuri ja juuri lämmittämään kohdetta tarpeeksi. Peltikin hohtaa punaisena.

Maalia pintaan

Mitä tekemistä näillä vuosikymmeniä vanhoilla kamiinan osilla on polkupyörän kanssa? Tästä romukasasta saadaan metallitanko pyörän tavaratelineeseen. Entinen on jossakin vaiheessa lähtenyt irti.



Valitettavasti käytössä on vain puikkohitsauskone, eikä hitsaajan taidoissa ole kehumista. Mutta tähän on tyydyttävä.



Runko ja tavarateline on hiottu koneteräsharjalla. Ennen maalaamista ne pyyhitään vielä tärpätillä.



Projektin edetessä alkoi käydä selväksi, se mitä oli vähän arveltukin. Spraymaalit eivät ole paras vaihtoehto polkupyörän maalaamiseen - ovatko ne mihinkään? Parempi olisi käyttää automaalia ja oikeaa maaliruiskua. Tässä kuitenkin levitetään pohjamaalia spraypullosta niin kuin oli suunniteltu.



Seuraavaksi maalattiin runko. Purkissa lukee, että pintamaali on maalattava päälle heti kun pohjamaali on kosketuskuiva. Eli ei kun maalaamaan.



Vaikka maali oli alennusmyynnissä, maalaamiselle kertyy silti hintaa - aivan liikaa hintaa.



Tavarateline on maalattu. Pintaan on suihkutettu ohjeiden mukaisesti kirkasta lakkaa. Lopputulos näyttää kaukaa hyvältä, mutta perfektionistin näkökulmasta siinä on paljon parantamisen varaa.



Runko maalattu ja lakattu. Sekin näyttää hyvältä kaukaa, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niin paljon puutteita, että lopputulosta voidaan pitää epäonnistuneena. Pohjamaali kuultaa läpi sieltä täältä, eikä lakkapinta kiillä niin kuin pitäisi. Jos runko pitää maalata kokonaan uudestaan, spraymaalin valinta osoittautuu entistäkin huonommaksi ratkaisuksi, koska kahteen kertaan maalaaminen tulee kalliiksi.



Vanteet on hiottu. Takapyörän pinnat olivat niin pahasti ruosteessa, että vain muutama saatiin ehjänä irti. Loput katkesivat tai katkaistiin. Etuvanne on kohtuullisen hyvä, mutta takavanne on pahasti ruostunut. Vanteet ovat eri paria, mikä on tyylin kannalta huono asia.



Takavanteessa on reikiä siellä täällä. Ne voitaisiin ehkä korjata messingillä juottamalla, mutta ei ole hitsauskaasuja. Toinen vaihtoehto on tinaaminen. Vanne on oikeastaan niin huono, että sen tilalle pitäisi saada uusi.



Tässä "kiillotetaan" kokeeksi takarumppua.



Rumpun laakeripinnat ovat ruostuneet, minkä vuoksi rumppu on ehkä vaihdettava. Tämä yksilö on valmistettu Itä-Saksassa 1950- luvulla tai 1960-luvun alussa. Tuotteiden laatu oli eräiden tietojen mukaan tuolloin vielä hyvä, mutta se huononi 1960-luvun kuluessa. Jos tässä yksilössä ei olisi ruostetta, se olisi vielä aivan käyttökelpoinen. Laakeripinnat eivät ole juurikaan kuluneet.

Tämän näköistä Torpedo-rumppua valmistettiin vuodesta 1903 vuoteen 1991. Valmistaminen lopetettiin kun Sveitsin armeija siirtyi nykyaikaisempiin polkupyöriin eikä enää tilannut tätä mallia tehtaalta.

Aikoinaan useimmissa Suomessa myytävissä polkupyörissä oli tällainen. Vähitellen ne - monet teknisesti vielä erittäin hyvässä kunnossa - päätyvät kaatopaikoille ja kierrätykseen. Varaosien saaminen alkaa lopulta olla vaikeaa.