Hyvähän se on luvata

Kesän viimeiset päivät ovat meneillään, eikä projekti ole edistynyt tippaakaan viime tammikuusta. Pyörän runko lojuu pölyn peittämänä eteisessä, ja osat ovat missä sattuu. Turha siis luvata mitään. Täytyy yrittää aktivoitua tässä asiassa. 

Projekti on "jäässä"

Pyörän kokoaminen eteni syksyllä mukavasti, mutta joskus marraskuun lumisateilla tuli takapakkia. Takapyörän laakerit ja muut osat sekä metallipinnalle hiottu soittokello jäivät vahingossa ulkorapulle erääseen peltipurkkiin, johon satoi lunta! Purkki jäi muiden tavaroiden alle ja löytyi vasta myöhemmin. Kaikki osat olivat ruostuneet, kun lumi oli muuttunut vedeksi, ja osat olivat jääneet veden alle. "Ruostehoito" on jotain sellaista, mitä laakerit eivät kaipaisi. 

Tämä takaisku vaikutti niin, että innostus koko projektiin hiipui. Toinen hieman lievempi takaisku on se, että eturenkaan pinnoituksessa on jotain hämärää, jota en ole saanut selvitettyä. Osa pinnoista on ikään kuin liian pitkiä, mikä viittaisi väärään pinnoitusmenetelmään. Kuvien perusteella kaikki on kuitenkin niin kuin ennen. Asiaa täytyy selvittää. 

Pitkään etsinnän kohteena olevat vannenauhat löytyivät lopulta Biltemasta, mutta niistäkin taitaa toinen jo olla hukassa. Projekti ei parane pitkittyessään. Tämä on nähty ennenkin. 

Mutta kyllä minä sen pyörän vielä kasaan! Nyt paukkuu ulkona pakkanen, mutta ensi kesänä projektipyörällä ajataan vaikka lainarenkailla, jos ei muuten. 

Tämä vain väliaikatietona.