Projekti hidastuu

Pinnat irrotetaan. Etupyörästä ne lähtevät irti helpommin kuin takapyörästä. Suunnilleen kaikki saadaan ehjänä pois. Ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän ruosteessa. Koska tämän piti olla halpa projekti, uusien pinnojen ostaminen ei huvittaisi. On epäselvää, mistä niitä edes saa. Helpointa olisi, jos löytyisi jokin romupyörä, josta pinnoja saisi ilmaiseksi.

Tässä vaiheessa tulevat mieleen kaikki ne hyvät ja vähemmän hyvät polkupyörät, joita on vuosien varrella näkynyt jätteenkeräyspisteissä ja muuallakin pois heitettynä - mutta joita ei ole koskaan tullut poimittua talteen. Kerrankin roskiksessa oli hyväkuntoinen ja jokseenkin täydellinen naisten polkupyörä, joka ei ollut edes kovin vanha. Siitä olisi saanut pienellä fiksailulla aivan loistavan ja siistin kulkuvälineen. Sitä ei olisi tarvinnut edes maalata, koska sen osat olivat niin siistissä kunnossa. Mutta turha tällaista on nyt muistella. 




Etuakselin kuori - vai miksi sitä sanotaan - on pahasti ruosteessa päältä päin. Laakereita ei ole vielä tutkittu. 

Tässä vaiheessa, syyskuun lopussa, kylmä sää alkaa haitata hommia, koska niitä tehdään ulkona. Suoraan sanoen koko homma alkaa tympäistä. Suurin syy innon hiipumiseen on se, ettei tätä projektipyörää todellisuudessa tarvita. Vaikka se kunnostettaisiin, kukaan ei tule ajamaan sillä. Projektin aloittamisen syy olikin pelkästään tämä blogi - tai jokin vastaava kertomus, jossa remonttia oli tarkoitus esitellä.

Ongelmia ja ratkaisuja

Seuraavaksi kokeillaan, lähtevätkö pinnat irti. Koska oikeata pinna-avainta ei löydy, tehdään sellainen vanhasta pyörivän teräsharjan mutterista. Tuleepahan sillekin vielä hyötykäyttöä. Pinnojen kierteet ovat sen verran jumissa, että pinnaa on pidettävä kiinni lukkopihdeillä. Ja tietysti pinnoja alkaa katkeilla. Pinnat taitavatkin olla yksi tämän polkupyörän ongelmista. Paljonkohan uudet maksavat?



Pinnat eivät lähde irti ennen kuin takaratas on irroitettu. Takalaakerin avaamiseen on olemassa erillinen työkalukin, mutta pihdit saavat kelvata tällä kertaa. Jakoavaimella väännetään toiselta puolelta akselin päästä.



Ikävä yllätys. Laakerissa ei ole ollut rasvaa, ja sinne on päässyt vettä. Ruoste on tehnyt tuhojaan. Laakerin kuulat ovat ruostuneet, ja laakerin liukupintakin on ruosteen karhentama.



Vähän aikaa tällainen laakeri tietysti jollakin tavalla toimisi, mutta teknisesti ajatellen se on pilalla.



Nyt muistuu mieleen, että erään roskalaatikon viereltä löytyi kerran kaksi polkupyörän rengasta, jotka tuli napattua mukaan. Renkailla ei koskaan tehty mitään, mutta niistä voikin olla hyötyä. Toisessa on nimittäin saman tyyppinen Torpedo-rumppu kuin projektipyörässä.



Pyörä näyttää loppuun ajetulta. Akseli on vääntynyt ja takaratas on kulunut.



Laakerit ovat yllättäen hyvässä rasvassa ja vaikuttavat täysin virheettömiltä. Rumppu ei ole aivan samanlainen kuin alkuperäinen, mutta lähellä sitä.



Välillä jatketaan osien hiomista ja maalaamista. Etuhaarukkaan jäävä pieni laakerin rengas on ainoa osa polkupyörässä, jota ei irroteta kokonaan paikaltaan vaan ainostaan siirretään. Etuhaarukan putki meni irroitusvaiheessa sen verran lommoille, ettei rengas lähtisi kuin väkisin. Sitä ei siis kannata eikä tarvitse irrottaa.



Toinen lokasuoja käsitellään samalla tavalla kuin ensimmäinenkin.



Lokasuojassa on pieni ruostevaurio. Jos olisi kaasua hitsauslaitteeseen, reiän voisi tukkia. Valitettavasti kaasua ei ole. Reikä jää piiloon, joten se ei haittaa, mutta pieni kauneusvirhe se kuitenkin on. Puikkohitsauskoneella näin pientä reikää ei kannata yrittää paikata, ellei halua, että lokasuojassa on hetken päästä isompi reikä.

Kunnostaminen alkaa

Vaikka pyörää ei ole vielä kokonaan purettu, aloitetaan ensimmäiset kokeilut maalin poistamiseksi ja joidenkin osien koemaalaamiseksi. Koska polkupyörä on pieni kohde, se maalataan "jokamieshengessä" spraymaaleilla. Ratkaisuun vaikuttaa osittain myös se, että spraymaaleja sattuu sopivasti olemaan alennusmyynnissä. Käytettävissä olisi myös oikea maaliruisku, mutta se ei ole kätevä näin pienissä kohteissa.



Kaasupoltin on yksi keino poistaa vanhaa maalia. Se ei ole kuitenkaan välttämätön, sillä maalin saa pois muutenkin.



Vanha maali irtoaa pyörivällä teräsharjalla, vaikka maalia ei olisi kuumennettu kaasupolttimella. Kuumentaminen kuitenkin helpottaa työtä. Pyörivä teräsharja on raaka menetelmä, koska siitä jää jälkiä peltiin. Koska tässä ei kiilloteta kuningattaren jalokiviä vaan hiotaan vanhaa pyörän lokasuojaa, menetelmä on kuitenkin puolustettavissa. Toivottavasti maali peittää pienet epätasaisuudet. Vanha maali ja ruoste poistetaan tietysti täydellisesti lokasuojan kummaltakin puolelta.



Käsittely on valmis, kun teräspinta on kauttaaltaan näkyvissä. Vieressä on toinen lokasuoja, jota ei ole vielä hiottu.



Lopuksi suihkutetaan pohjamaali.



Polkupyörän renkaat ovat "neuvostolaatua" vuodelta 1972. Ne eivät ole alkuperäiset, sillä itse pyörä on vanhempi.



Renkaan sisältä purskahtaa vettä, kun päällyskumia painaa. Tässä vaiheessa herää kysymys, kuinka pahasti vanteen sisäpinta on ruosteessa.

Osat irti

Vanhan polkupyörän kunnostamisessa on erilaisia vaihtoehtoja. Kallein on se, että korvataan ruostuneet ja rikkinäiset osat uusilla osilla. Toinen vaihtoehto on vanhojen osien käyttäminen. Pyöränromuja löytyy helposti, ja niissä on monesti käyttökelpoisia osia. Jos ne saa ilmaiseksi, polkupyörän korjaaminen ei tule kalliiksi. Kolmas ja harvinaisin vaihtoehto on vanhojen alkuperäisten osien kunnostaminen ja käyttäminen, vaikka ne olisivat huonossa kunnossa, ja vaikka olisi ilmaiseksi saatavilla parempia osia.

Kuten tästä kertomuksesta alkaa käydä selville, tällä kerralla valittiin tämä viimeisin vaihtoehto. Tarkoitus on nimittäin oikeasti kunnostaa vanha polkupyörä eikä pelkästään harrastaa osien vaihtamista.



Ensimmäiseksi irrotetaan satula. Se ei ole helppo tehtävä, sillä satulan putki on ruostunut tiukasti kiinni pyörän runkoon. Tarvitaan lämmittämistä, öljyämistä, hakkaamista ja vääntämistä ennen kuin jotain alkaa tapahtua - mutta ei sitä mikä on tarkoitus. Putki vain alkaa tuhoutua lähtemättä kuitenkaan irti. Vasta kun on uudelleen lämmitetty ja uudelleen öljytty ja uudelleen hakattu ja uudelleen väännetty, ruoste alkaa hellittää otettaan. Putki irtoaa, mutta ei aivan ilman vaurioita.



Ohjaustangon ja etuhaarukan irrottaminen osoittautuu vielä hankalammaksi kuin satulan irrottaminen. Ruoste on jumittanut kaikki liitokset. Vasta kun avuksi otetaan ruuvipenkki, liitokset alkavat löystyä. Etuhaarukan putkeenkin tulee pieniä lommoja, mutta ne jäävät piiloon rungon sisään.



Kun satula ja etuhaarukka on saatu irti, polkupyörä nostetaan tapin päähän, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Seuraavaksi siitä irrotetaan osia yksi kerrallaan.



Puhalluslampppu tepsii joihinkin kiinni ruostuneisiin pultteihin.



Mutta ei kaikkiin. Joskus on pakko käyttää rautasahaa.



Vielä on muutamia osia jäljellä. Mitenkäs se polkimien varsi irroitettiinkaan...



Rattaan vastakkaisella puolella olevissa osissa on kierteet väärään suuntaan. Koska muunlaista työkalua ei ole käytettvissä, ensimmäinen jengoilla varustettu osa aukaistaan lyömällä jollakin terävällä esineellä siinä oleviin reikiin. Naula ei ole paras mahdollinen, mutta muutakaan ei satu olemaan lähettyvillä.



Alkavathan ne osat irrota. Tässä on lähdössä laakeri kuppeineen. Kaikissa tämän puolen osissa on vastapäivään olevat kierteet.



Ohoh. Siellähän on paljon rasvaa. On siis olemassa ainakin yksi paikka, josta tämä polkupyörä ei ole pahasti ruostunut. Tämän puolen osissa on normaalit kierteet.



Tältä näyttää riisuttu polkupyörän runko. Enää ei ole mitään irroitettavaa. Pelkkä runko on yllättävän pieni ja kevyt.

Polkupyörä pusikossa

Vanha polkupyörä on lojunut pitkään metsässä heinien seasssa. On aika kaivaa se esille ja katsoa, mitä sille voisi tehdä.



Normaali osoite tällaiselle pyörälle olisi kaatopaikka tai metallijätteen keräyspiste. Mutta sen heittäminen jätelavalle olisi liian helppo ratkaisu. Toisaalta pelkkä ajatuskin pyörän kunnostamisesta vaikuttaa täysin hullulta. Halpahallistahan saa uuden alle kahdellasadalla eurolla. Tällaisen korjaaminenhan maksaa vaikka mitä? Eikä siitä silti tule kunnollista. Romu on romu.



Positiivista on se, että osat ovat sentään tallessa. Vain polkimet puuttuvat.



Ruostetta riittää. Kaikki liikkuvat osat ovat enemmän tai vähemmän jumissa.



Eikä satulassakaan ole kehumista. Tämä pyörä on kunnostajalle haaste.