Pinnat irrotetaan. Etupyörästä ne lähtevät irti helpommin kuin takapyörästä. Suunnilleen kaikki saadaan ehjänä pois. Ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän ruosteessa. Koska tämän piti olla halpa projekti, uusien pinnojen ostaminen ei huvittaisi. On epäselvää, mistä niitä edes saa. Helpointa olisi, jos löytyisi jokin romupyörä, josta pinnoja saisi ilmaiseksi.
Tässä vaiheessa tulevat mieleen kaikki ne hyvät ja vähemmän hyvät polkupyörät, joita on vuosien varrella näkynyt jätteenkeräyspisteissä ja muuallakin pois heitettynä - mutta joita ei ole koskaan tullut poimittua talteen. Kerrankin roskiksessa oli hyväkuntoinen ja jokseenkin täydellinen naisten polkupyörä, joka ei ollut edes kovin vanha. Siitä olisi saanut pienellä fiksailulla aivan loistavan ja siistin kulkuvälineen. Sitä ei olisi tarvinnut edes maalata, koska sen osat olivat niin siistissä kunnossa. Mutta turha tällaista on nyt muistella.
Etuakselin kuori - vai miksi sitä sanotaan - on pahasti ruosteessa päältä päin. Laakereita ei ole vielä tutkittu.
Tässä vaiheessa, syyskuun lopussa, kylmä sää alkaa haitata hommia, koska niitä tehdään ulkona. Suoraan sanoen koko homma alkaa tympäistä. Suurin syy innon hiipumiseen on se, ettei tätä projektipyörää todellisuudessa tarvita. Vaikka se kunnostettaisiin, kukaan ei tule ajamaan sillä. Projektin aloittamisen syy olikin pelkästään tämä blogi - tai jokin vastaava kertomus, jossa remonttia oli tarkoitus esitellä.
1 kommentti:
Hehee :P jos projekti jää kesken niin keväällä sitä voi jatkaa!
Lähetä kommentti