Pinnat paikalleen - hyvä, ettei pinna palanut...

Olen armeijassa ollessani peruskorjannut polkupyöriä Santahaminan "pääpolkupyöräkorjaamolla", joten kokemusta pinnojen asentamisesta on. Aikaa on kuitenkin kulunut, joten tämä osa projektista vaati hieman miettimistä ja kokeiluja. Viimeisestä kerrasta "siviilissä" on siitäkin jo kulunut kymmenisen vuotta. Mitään ohjeita en katsonut vaan luotin siihen, että asiat palaavat mieleen. Valokuvaa pyörästä ennen pinnojen irrottamista kuitenkin katsoin.

Lähes jokainen vaihe piti tehdä kahteen kertaan, sillä huolimattomuusvirheitä tapahtui. On yllättävän helppo asentaa pinna vahingossa väärään reikään jolloin ei auta muu kuin palata siihen vaiheeseen missä erehdys tapahtui ja aloittaa uudestaan.

Tiesin, että pinnojen pujottaminen on aloitettava niin, että viimeiset pinnat pujotetaan sisältä ulospäin, jotta on tilaa kääntää ne paikalleen. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset pinnat on siis pujotettava ulkoa sisäänpäin. Mutta jonkinlaisen ajatusvirheen takia jo tämä vaihe meni väärin, ja homma piti aloittaa vähän ajan päästä taas alusta.


Vähitellen homma tuli valmiiksi, vaikka lähes jokainen vaihe pitikin tehdä pari kertaa. Pinnoja ei tässä vaiheesa vielä kiristetty, koska pinna-avainta ei löytynyt mistään. Työn etenemistä ei esitetä tässä sen kummemmin, koska on hieman vielä epäselvää, onko kaikki tehty niin kuin pitää. Sen näkee lopullisesti pinnoja kiristettäessä. Tässä lopullista hyväksymistä (tai hylkäämistä) odottava etuvanne joka tapauksessa on.