perjantai 25. syyskuuta 2009

Vuorossa takapyörä

Seuraavaksi asennettiin pinnat takavanteeseen. Tällä kerralla tekniikka oli hieman toinen ja osoittautui helpommaksi. Pinnoja ei pujoteltu rumpun reikiin nippuna vaan yksi kerrallaan, ja se kiinnitettiin samantien vanteeseen. Rengas oli pöydällä.

Tästä se alkaa. On muistettava panna pinna sen puoleiseen reikään vanteessa, kummalta puolelta se lähtee rumpusta. Vanteet reiät eivät ole aivan suorassa rivissä. Ja pitää siis muistaa aloittaa niistä pinnoista, jotka tulevat kulkemaan rumpun reunan sisäpuolella.

Ensimmäinen kerros pinnoja on paikallaan. Ne asennetaan siten, että pinnojen väliin vanteessa jää kolme tyhjää reikää. Rumpussa pinnat pujotetaan joka toiseen reikään. Kun pinnat on asennettu, vanne käännetään ja aletaan asentaa toisen puolen pinnoja.

Tässä vaiheessa kannattaa huomata, että reiät rumpun eri puolilla eivät ole aivan linjassa keskenään toisin kuin etupyörän "keskiössä". Kun reikä rumpun yläpinnalla on johonkin suuntaan rumpun alapinnalla olevaan reikään verrattuna, myös siitä lähtevän pinnan paikan vanteessa tulee olla samaan suuntaan alapuolelta lähtevän pinnan paikkaan verrattuna. Tämän on ehkä vähän monimutkaisesti sanottu, voisiko tätä muutenkaan ilmaista? Sanoilla "yläpuolella" ja "alapuolella" viitataan yllä olevaan valokuvaan.

Toinen kerros pinnoja asennusvaiheessa. Pöytä osoittautui hyväksi paikaksi kiinnitellä pinnoja. Ei tapahtunut yhtä paljon erehdyksiä kuin etupyörässä, jota kasattiin pystyasennossa.

Kaksi kerrosta pinnoja paikallaan. Nyt seuraa tärkeä vaihe. Pitää päättää, kuinka monen rumpun sisäpinnalta lähtevän pinnan yli rumpun ulkoreunalta lähtevät pinnat kulkevat. Pinnathan eivät kulje polkupyörän renkaassa suoraan rumpusta vanteeseen vaan ristissä toinen toistensa päällä, jotta rakenteeseen tulee ylimääräistä lujuutta. "Päätös" on tässä vaiheessa oikeastaan väärä sana, sillä vaihtoehtoja on vain yksi, ja se riippuu pinnojen pituudesta. Takapyörässä käytetään yleensä järjestelmää, jossa pinna kulkee neljän samalla puolella rumppua olevan rumpun reunuksen sisäpuolelta lähtevän pinnan yli. Etupyörässä pinnat kulkevat ristiin kolmen pinnan yli. Muitakin mahdollisuuksia on, mutta tätä järjestelyä käytetään usein perinteisissä polkupyörissä.

Yläpuolinen pinna kulkee siis neljän pinnan yli matkallaan vanteeseen. Tässä kuvassa hypättiin muutama vaihe ohi, joten palataan vielä asennusvaiheeseen.

Ensimmäinen ristiin asetettava pinna asennusvaiheessa. Ratkaisevaa on lähinnä se, että pinna vedetään alla olevien pinnojen yli, ja tiedetään, kuinka monen pinan yli se pitää vetää. Jostakin syystä uusissa polkupyörissä tämä pinna kulkee oudon näköisesti ainakin yhden pinnan alapuolelta. Johtuuko se koneellisesta kasaamisesta vai siitä, että pinnojen pujottelun katsotaan vahvistavan rakennetta - ehkä vastaus tähän kysymykseen löytyy jostakin. Tässä projektissa pitäydytään kuitenkin perinteisessä tyylissä, joka näyttää tekijän mielestä paremmaltakin.

Seuraavaksi sama toiselle puolelle rengasta... vai vannetta...vai pyörää... vai miten tämä pitää sanoa. Pinnojen asetteleminen on helppoa, mutta tässäkin vaiheessa tapahtui huolimattomuusvirhe, kun toisen puolen pinnat vedettiin vain kolmen alemman pinnan yli eikä neljän. Onneksi virhe oli helppo korjata avaamalla pinnojen mutterit ja siirtämällä pinnat uusiin reikiin vanteessa - kokonaan niitä ei tarvinnut irroittaa.

Huolimattomuusvirhe paljastui, kun osa pinnoista näytti olevan liian pitkiä. Eivät ne olleet, vaan kulkivat vain liian lyhyttä reittiä. Kuvasta näkyy se valitettava tosisasia, että vanne on maalin alla pahasti ruosteen heikentämä. Noin huono vanne pitäisi vaihtaa eikä tuhlata uusia pinnoja siihen. Mutta kun mistään ei löytynyt sopivia ylimääräisiä vanteita, eikä toista polkupyörääkään viitsitty purkaa varaosiksi, vanha vanne sai kelvata.

Kuvaa katsoessa näyttää siltä kuin vasemmalta puolelta puuttuisi pinnoja, tai ne olisivat jotenkin sekaisin. Asia tarkistettiin, ja kyllä pinnat ovat niin kuin pitääkin. Valokuva aiheuttaa optisen harhan.

Seuraava vaihe on pinnojen "rihtaus" eli kiristäminen tasaisesti niin, että vanteeseen ei jää sivusuunnasa kieroutta, ja siitä tulee täysin pyöreä. Ammettilaiset käyttävät tähän erityistä telinettä, johon pyörä kiinnitetään, mutta koska sellaista ei nyt ole käytettävissä, kiristäminen on tehtävä siten, että vanne on kiinnitettynä polkupyörän runkoon. Akselin ja laakereiden on siis oltava paikallaan.

Ei kommentteja: