Hieman selostusta

Viiden vuoden kunnostustauon jälkeen tilanne oli seuraava:

Etupyörän pinnojen asettelussa oli jokin vika, koska osa pinnoista tunkeutui vanteen läpi pitemmälle kuin muut.

Takarumpu oli kasaamatta ja osat missä sattuu. Osia oli kahdesta eri rummusta.

Etulokasuojaa ei ollut asennettu. Se löytyi, mutta ruuvit ja tukirauta olivat "jossakin".

Ensiksi aloitettiin etupyörästä. Pinnat irrotettiin. Mitään varsinaista vikaa niiden asettelusta ei keksitty.

Etupyörän akselin kuori tutkittiin tarkasti ja etsittiin reikien kuluneisuudesta vihjeitä siihen, mihin suuntaan pinnat mahdollisesti olivat kulkeneet. Selkeitä johtopäätöksiä ei pystynyt tekemään, mutta pienten "vihjeiden" perusteella aseteltiin pinnat uudestaan. Ja se yllättäen auttoi. Rengas saatiin kuntoon.

Seuraavaksi oli vuorossa lokasuojan kiinnittäminen. Samaan aikaan valmisteltiin myös rakarummun kasaamista etsimällä tarvittavia osia. Niitä löytyi vähitellen sieltä täältä, rappujen alta ja niin edelleen.

Ehdittiin jo ostaa kaupasta vääränlaisia ruuveja lokasuojan kiinnittämiseksi, kunnes kovan etsinnän jälkeen löytyi sarja samanlaisia, joilla oli kiinnitetty takalokasuoja aikoinaan. Tukirautakin löytyi, joten lokasuoja saatiin kiinni.

Takarenkaaseen tulevat osat olivat ruosteessa ja jonkin "töhnän" peittämiä. Viimeksi mainittu ei lähtenyt pois takarattaasta edes sähköporaan kiinnitetyllä nailonharjalla, jolla yleensä aika hyvin erilaiset kohteet puhdistuvat. Takaratas oli peräisin eräästä roskiin heitetystä "Nopsa" -merkkisestä pyörästä. Se kävi paikalleen, vaikka rumpu oli ollut 3-vaihteinen "uudehko" Torpedo, ja vanhat rummut aivan eri aikakaudelta.

Oli pakko turvautua järeämpään keinoon. Ratasta hiottaessa haisi terva, joten ehkä ratas oli päällystetty sillä. Työolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, koska työpöytä puuttui. Tuli moneen kertaan todistetuksi, että korjaushommissa lähes välttämätön väline on kunnollinen ruuvipenkki. Allekirjoittaneella on sellaisia toisella paikkakunnalla, kuten eräistä aikaisemmista kuvistakin näkyy. Tällä kerralla ei oltu kuitenkaan siellä. Jonkinlainen ruuvipenkki olisi ollut käytössä nytkin, mutta se oli rikki. Ruuvipenkin pitää olla kestävä ja tarpeeksi "järeä".

Pyörän alkuperäisestä akselista ei irronnut laakerin kartio millään keinolla. Sitä lämmitettiin kynttilällä, ja siihen pantiin erilaisia aineita. Ruuvipenkki olisi ollut todennäköinen ratkaisu. Auttaa nimittäin suuresti, jos käsiteltävän kohteen voi kiinnittää johonkin. Kun vääntää mutteria tai vastaavaa auki, se on helpompaa kuin pultti tai akseli tai vastaava pysyy paikallaan. Kun yrittää vääntää tiukkaa liitosta auki pelkästään kahden työkalun avulla, hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään.

Ei auttanut lämmittäminen. Kiinni oli ja kiinni pysyi. Toinen hankala irti saatava oli laakerin pölysuojus. Sen kanssa hosuttiin, ja suojus särkyi. Se olisi pitänyt yrittää poistaa erilaisilla keinoilla, joita ei nyt tässä luetella. Särkynyttä suojusta tinattiin, mutta siitä ei tullut hyvää. Kokeiltiin jopa toista, mutta se jäi väljäksi. Kun sitä väännettiin isommaksi, se alkoi pysyä paikallaan, mutta akseli ei pyörinyt kunnolla. Lopulta päädyttiin alkuperäiseen, joka jäi hieman vajavaiseksi.

"Antex" -kolvi on ostettu 39 vuotta sitten Lontoosta. Malli ei ole juurikaan muuttunut. Uudet ovat keltaisia. Kolvilla on juotettu aikoinaan merirosvoradiolähettimiä ja ties mitä.

Pölynsuojus on lopullisesti paikallaan. Irrallinen "kierukka" pöydällä on suojuksen sisäreuna. Revin sen lopulta irti, kun akseli ei suostunut pyörimään kunnolla. Kuului rahinaa, ja pyöriminen oli takertelevaa. Tältä osin takarumpu ei ole aivan sitä mitä pitäisi, mutta tämän parempaan lopputulokseen en päässyt. Surkean osan kanssa meni aivan kohtuuttomasti. Se olisi pitänyt osata irrottaa ehjänä. Nyt jälkeen päin on tullut ajatuksia siitä, miten se olisi onnistunut. Irrotin nimittäin toisen tällaisen vahingoittamatta oleellisesti sitä. Ei olisi pitänyt hosua ensimmäisellä kerralla.

Kasassa on sekalainen valikoima osia. Näistä valittiin (eivätkä kaikki edes ole kuvassa) sopivat osat. Lopputulos oli sekoitus Itä- ja Länsi-Saksassa valmistettuja osia. Ratas on maalattu puhdistuksen jälkeen spraypullossa olevalla vannemaalilla.

Armeijan polkupyörämekaanikkokurssin loppukokeeseen kuului mm. takarummun purkaminen ja kasaaminen mahdollisimman nopeasti. Voittaja sai parhaat pisteet, jotka laskettiin yhteen muista tehtävistä saatujen pisteiden kanssa. Koko kilpailun voittaja sai kuntoisuusloman. Eräs typerä pieni jousi vei allekirjoittaneelta kuntoisuusloman. En meinannut saada sitä millään irti. Olin harjoitellut rummun purkamista ja kasaamista ja olin aika nopea. Siinä yksilössä, jonka sain koetilanteessa käteeni, kyseinen jousi oli kuitenkin tavallista vaikeampi saada irti. Aikaa kului ja kului.

Kokonaisuudessa rummun purkamiseen ja kasaamiseen meni korkeintaan muutama minuutti. Nyt sain kulumaan samaan hommaan päiviä. Osittain se selittyy huonoilla osilla.

Seuraavaksi asennetaan kumit, kunhan ne on ostettu. Viiden vuoden aikana jo ostetut ehdittiin käyttää toiseen pyörään. 

Tähän jatkovaiheeseen, jonka nyt selostin, meni huomattavan paljon aikaa, vaikka saavutukset olivat vähäisiä. Piti etsiä kaikenlaista, työkaluja ja osia. Pari kertaa piti käydä kaupassakin, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa 120 - 160 kilometrin lenkkejä. Omalla asuinpaikkakunnalla on vain huoltoasema, jonka valikoima on vaatimaton. "Halpahallit" ja Biltema, niistähän pyörätarvikkeita saa sen minkä saa. Mitään järkeä tässä touhussa ei ole ollut enää aikoihin, jos koskaan.