Pyörä käytännössä ajokuntoinen. Vain satula puuttuu. Sekin on jo ostettu toiseen pyörään päätyneen tilalle, mutta satulan putkea ei löydy mistään. Ostin jo yhdestä kaupasta putken, mutta se osoittautui liian paksuksi. Pitäisi löytää alkuperäinen putki. Samoin pitäisi löytää alkuperäinen ketjunsuojus ja soittokello. En keksi, mihin ne ovat voineet joutua. Polkupyörän osia on ollut kahdella paikkakunnalla, joten etsintöjä pitää tehdä molemmilla.
Eräässä pienessä verkkokaupassa oli myytävänä noin kahdeksalla eurolla alkuperäisiä vanhoja hameverkkoja. Olisin halunnut ostaa sellaisen, koska pyörän lokasuojassa on valmiit reiät verkolle. Tilaamista kuitenkin vastustettiin lähipiirissä, joka muutenkin on suhtautunut polkupyörän kunnosteluun varauksellisesti eikä näe siinä mitään järkeä ja tarkoitusta. Nettiostoksissa olen riippuvainen pankkitilistä ja pankkitunnuksista. Jos verkko olisi ollut tavallisessa kaupassa, olisin ostanut sen kovin paljon edes miettimättä asiaa.
perjantai 8. toukokuuta 2015
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Odottelua
Pyörästä puuttuu tätä kirjoittaessa soittokello, seisontatuki, satula varsineen sekä ketjunsuojus. Pyörällä juuri ja juuri voisi jo ajaa ensimmäisen koelenkin, mutta ulkona on loskaista, eikä keskeneräistä pyörää viitsi liata. Ilman satulaa ajaminen ei myöskään houkuttele.
Ongelma on tällä hetkellä se, että pyörän alkuperäisiä osia - ketjunsuojus ja kello - ei löydy mistään. Järkevän kokoista ja hintaista satulaa ei myöskään ole löytynyt kaupoista. Eli nyt odotellaan ja etsitään.
Ongelma on tällä hetkellä se, että pyörän alkuperäisiä osia - ketjunsuojus ja kello - ei löydy mistään. Järkevän kokoista ja hintaista satulaa ei myöskään ole löytynyt kaupoista. Eli nyt odotellaan ja etsitään.
Alkuperäinen ketjunsuojus oli hyvä, joten se pitäisi löytää. Sen jälkeen vähän kiillottelua, maalailua sekä uudet pultit ja mutterit.
tiistai 17. helmikuuta 2015
Hankalaa
Polkupyörä on "viittä vaille" valmis, ja silti se ei valmistu. Joka mutkassa tulee ongelmia vastaan. 16.2.2015 pyörä nostettiin ensimmäisen kerran "jaloilleen" eli pyörilleen.
Ohjaustankoa pitää todennäköisesti laskea. Jostakin on löydettävä satula. Ostin jo aikoinaan sellaisen, mutta se päätyi toiseen pyörään, jossa se kolhiutui kolarissa. Satulan putkea en ole löytänyt mistään. Muutama pieni osa täytyy vielä löytää jostakin. Vanha soittokello oli kunnossa. Se olisi pitänyt vain hioa ja maalata. Sitä ei kuitenkaan ole toistaiseksi löytynyt mistään. Alkuperäinen ketjunsuojuskin oli kohtaisessa kunnossa, mutta myös se on kadonnut.
Suurimmat ongelmat ovat osien yhteensopivuudessa. Päällyskumit ovat niin paksut, että niille ei jää paljon tilaa pyöriä. Kokeilin ohuempia kumeja, mutta niiden ongelma oli voimakas muovin haju. Ei pyörää voi pitää sisällä huoneessa, jos se haisee voimakkaasti jollekin kemialliselle aineelle. Kuvassa näkyvät renkaat on ostettu tähän pyörään vuosia sitten, mutta ne päätyivät erääseen toiseen pyörään. Näillä renkailla on ajettu Helsingissä ja Espoossa. Ajo loppui kolariin. Renkaat eivät puhjenneet, mutta polkupyörä särkyi muuten. Irrotin kumit ja pesin ne mäntynestesaippualla. Nyt ne ovat siinä pyörässä, johon ne alun perin ostettiinkin. Ne ovat vain hieman liian paksut.
Metallisia tukirautoja on väännettävä hieman leveämmälle. Tai on vaihdettava kapeammat kumit. Polkupyörien renkaiden kokomerkinnät ovat allekirjoittaneelle "hebreaa", eikä allekirjoittanut osaa sitä. Osaan juuri ja juuri valita hyllystä 28 tuuman renkaan, mutta siihenpä tiedot loppuvatkin.
Lisäys 9.3.2015: Irrotin tukiraudat ja vääntelin niitä hieman leveämmäksi Nyt pyörät sopivat pyörimään.
Vielä renkaitakin pahempi yhteensopivuusongelma on ilmennyt ketjuissa. Uudemmat ketjut, joita ostin yhdet Biltemasta ja irrotin toiset eräästä vanhasta polkupyörästä, eivät käy tämän pyörän eturattaalle. Takarattaalle ne käyvät, mikä tarkoittaa, että tämän polkupyörän rattaat ovat eri paria. Tallella on vielä vanha alkuperäisten ketjujen takaratas, mutta se on erittäin kulunut. Pitää ilmeisesti vaihtaa eturatas, mutta käyvätkö uudemmat rattaat tähän pyörään, on epäselvää.
Ketjuja puhdistettiin tärpätillä, Fairyllä, kuumalla vedellä ja teräsharjalla. Välillä niitä liuotettiin kuumassa vedessä, johon oli lisätty Fairyä. Tärpätin hajua haluttiin saada pois.
Kuvittelin, että polkupyörä valmistuisi muutamassa päivässä, koska eihän työtä ole enää paljon jäljellä. Miten ihmeessä olen saanut kulumaan näin yksinkertaiseen asiaan näin kauan? Jos pyörä joskus valmistuu, kirjoitan loppuyhteenvedon projektista. Muutama ajatus on jo mielessä siitä, mitä aion kirjoittaa.
Lisäys 9.3.2015: Onnistuin kuin onnistuinkin hiomaan eturattaan hieman ohuemmaksi, joten Bilteman ketjut sopivat. Ongelmaksi jäi enää se, että ketjut ovat hieman liian pitkät, ja jos niitä lyhentää, ne ovat hieman liian lyhyet.
Suurimmat ongelmat ovat osien yhteensopivuudessa. Päällyskumit ovat niin paksut, että niille ei jää paljon tilaa pyöriä. Kokeilin ohuempia kumeja, mutta niiden ongelma oli voimakas muovin haju. Ei pyörää voi pitää sisällä huoneessa, jos se haisee voimakkaasti jollekin kemialliselle aineelle. Kuvassa näkyvät renkaat on ostettu tähän pyörään vuosia sitten, mutta ne päätyivät erääseen toiseen pyörään. Näillä renkailla on ajettu Helsingissä ja Espoossa. Ajo loppui kolariin. Renkaat eivät puhjenneet, mutta polkupyörä särkyi muuten. Irrotin kumit ja pesin ne mäntynestesaippualla. Nyt ne ovat siinä pyörässä, johon ne alun perin ostettiinkin. Ne ovat vain hieman liian paksut.
Lisäys 9.3.2015: Irrotin tukiraudat ja vääntelin niitä hieman leveämmäksi Nyt pyörät sopivat pyörimään.
Vielä renkaitakin pahempi yhteensopivuusongelma on ilmennyt ketjuissa. Uudemmat ketjut, joita ostin yhdet Biltemasta ja irrotin toiset eräästä vanhasta polkupyörästä, eivät käy tämän pyörän eturattaalle. Takarattaalle ne käyvät, mikä tarkoittaa, että tämän polkupyörän rattaat ovat eri paria. Tallella on vielä vanha alkuperäisten ketjujen takaratas, mutta se on erittäin kulunut. Pitää ilmeisesti vaihtaa eturatas, mutta käyvätkö uudemmat rattaat tähän pyörään, on epäselvää.
Liian paksu ratas, joka myöhemmin hiottiin ohuemmaksi ja maalattiin osittain uudestaan.
Kuvittelin, että polkupyörä valmistuisi muutamassa päivässä, koska eihän työtä ole enää paljon jäljellä. Miten ihmeessä olen saanut kulumaan näin yksinkertaiseen asiaan näin kauan? Jos pyörä joskus valmistuu, kirjoitan loppuyhteenvedon projektista. Muutama ajatus on jo mielessä siitä, mitä aion kirjoittaa.
Lisäys 9.3.2015: Onnistuin kuin onnistuinkin hiomaan eturattaan hieman ohuemmaksi, joten Bilteman ketjut sopivat. Ongelmaksi jäi enää se, että ketjut ovat hieman liian pitkät, ja jos niitä lyhentää, ne ovat hieman liian lyhyet.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Hieman selostusta
Viiden vuoden kunnostustauon jälkeen tilanne oli seuraava:
Etupyörän pinnojen asettelussa oli jokin vika, koska osa pinnoista tunkeutui vanteen läpi pitemmälle kuin muut.
Takarumpu oli kasaamatta ja osat missä sattuu. Osia oli kahdesta eri rummusta.
Etulokasuojaa ei ollut asennettu. Se löytyi, mutta ruuvit ja tukirauta olivat "jossakin".
Ensiksi aloitettiin etupyörästä. Pinnat irrotettiin. Mitään varsinaista vikaa niiden asettelusta ei keksitty.
Etupyörän akselin kuori tutkittiin tarkasti ja etsittiin reikien kuluneisuudesta vihjeitä siihen, mihin suuntaan pinnat mahdollisesti olivat kulkeneet. Selkeitä johtopäätöksiä ei pystynyt tekemään, mutta pienten "vihjeiden" perusteella aseteltiin pinnat uudestaan. Ja se yllättäen auttoi. Rengas saatiin kuntoon.
Seuraavaksi oli vuorossa lokasuojan kiinnittäminen. Samaan aikaan valmisteltiin myös rakarummun kasaamista etsimällä tarvittavia osia. Niitä löytyi vähitellen sieltä täältä, rappujen alta ja niin edelleen.
Ehdittiin jo ostaa kaupasta vääränlaisia ruuveja lokasuojan kiinnittämiseksi, kunnes kovan etsinnän jälkeen löytyi sarja samanlaisia, joilla oli kiinnitetty takalokasuoja aikoinaan. Tukirautakin löytyi, joten lokasuoja saatiin kiinni.
Takarenkaaseen tulevat osat olivat ruosteessa ja jonkin "töhnän" peittämiä. Viimeksi mainittu ei lähtenyt pois takarattaasta edes sähköporaan kiinnitetyllä nailonharjalla, jolla yleensä aika hyvin erilaiset kohteet puhdistuvat. Takaratas oli peräisin eräästä roskiin heitetystä "Nopsa" -merkkisestä pyörästä. Se kävi paikalleen, vaikka rumpu oli ollut 3-vaihteinen "uudehko" Torpedo, ja vanhat rummut aivan eri aikakaudelta.
Oli pakko turvautua järeämpään keinoon. Ratasta hiottaessa haisi terva, joten ehkä ratas oli päällystetty sillä. Työolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, koska työpöytä puuttui. Tuli moneen kertaan todistetuksi, että korjaushommissa lähes välttämätön väline on kunnollinen ruuvipenkki. Allekirjoittaneella on sellaisia toisella paikkakunnalla, kuten eräistä aikaisemmista kuvistakin näkyy. Tällä kerralla ei oltu kuitenkaan siellä. Jonkinlainen ruuvipenkki olisi ollut käytössä nytkin, mutta se oli rikki. Ruuvipenkin pitää olla kestävä ja tarpeeksi "järeä".
Pyörän alkuperäisestä akselista ei irronnut laakerin kartio millään keinolla. Sitä lämmitettiin kynttilällä, ja siihen pantiin erilaisia aineita. Ruuvipenkki olisi ollut todennäköinen ratkaisu. Auttaa nimittäin suuresti, jos käsiteltävän kohteen voi kiinnittää johonkin. Kun vääntää mutteria tai vastaavaa auki, se on helpompaa kuin pultti tai akseli tai vastaava pysyy paikallaan. Kun yrittää vääntää tiukkaa liitosta auki pelkästään kahden työkalun avulla, hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään.
Ei auttanut lämmittäminen. Kiinni oli ja kiinni pysyi. Toinen hankala irti saatava oli laakerin pölysuojus. Sen kanssa hosuttiin, ja suojus särkyi. Se olisi pitänyt yrittää poistaa erilaisilla keinoilla, joita ei nyt tässä luetella. Särkynyttä suojusta tinattiin, mutta siitä ei tullut hyvää. Kokeiltiin jopa toista, mutta se jäi väljäksi. Kun sitä väännettiin isommaksi, se alkoi pysyä paikallaan, mutta akseli ei pyörinyt kunnolla. Lopulta päädyttiin alkuperäiseen, joka jäi hieman vajavaiseksi.
"Antex" -kolvi on ostettu 39 vuotta sitten Lontoosta. Malli ei ole juurikaan muuttunut. Uudet ovat keltaisia. Kolvilla on juotettu aikoinaan merirosvoradiolähettimiä ja ties mitä.
Pölynsuojus on lopullisesti paikallaan. Irrallinen "kierukka" pöydällä on suojuksen sisäreuna. Revin sen lopulta irti, kun akseli ei suostunut pyörimään kunnolla. Kuului rahinaa, ja pyöriminen oli takertelevaa. Tältä osin takarumpu ei ole aivan sitä mitä pitäisi, mutta tämän parempaan lopputulokseen en päässyt. Surkean osan kanssa meni aivan kohtuuttomasti. Se olisi pitänyt osata irrottaa ehjänä. Nyt jälkeen päin on tullut ajatuksia siitä, miten se olisi onnistunut. Irrotin nimittäin toisen tällaisen vahingoittamatta oleellisesti sitä. Ei olisi pitänyt hosua ensimmäisellä kerralla.
Kasassa on sekalainen valikoima osia. Näistä valittiin (eivätkä kaikki edes ole kuvassa) sopivat osat. Lopputulos oli sekoitus Itä- ja Länsi-Saksassa valmistettuja osia. Ratas on maalattu puhdistuksen jälkeen spraypullossa olevalla vannemaalilla.
Armeijan polkupyörämekaanikkokurssin loppukokeeseen kuului mm. takarummun purkaminen ja kasaaminen mahdollisimman nopeasti. Voittaja sai parhaat pisteet, jotka laskettiin yhteen muista tehtävistä saatujen pisteiden kanssa. Koko kilpailun voittaja sai kuntoisuusloman. Eräs typerä pieni jousi vei allekirjoittaneelta kuntoisuusloman. En meinannut saada sitä millään irti. Olin harjoitellut rummun purkamista ja kasaamista ja olin aika nopea. Siinä yksilössä, jonka sain koetilanteessa käteeni, kyseinen jousi oli kuitenkin tavallista vaikeampi saada irti. Aikaa kului ja kului.
Kokonaisuudessa rummun purkamiseen ja kasaamiseen meni korkeintaan muutama minuutti. Nyt sain kulumaan samaan hommaan päiviä. Osittain se selittyy huonoilla osilla.
Seuraavaksi asennetaan kumit, kunhan ne on ostettu. Viiden vuoden aikana jo ostetut ehdittiin käyttää toiseen pyörään.
Tähän jatkovaiheeseen, jonka nyt selostin, meni huomattavan paljon aikaa, vaikka saavutukset olivat vähäisiä. Piti etsiä kaikenlaista, työkaluja ja osia. Pari kertaa piti käydä kaupassakin, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa 120 - 160 kilometrin lenkkejä. Omalla asuinpaikkakunnalla on vain huoltoasema, jonka valikoima on vaatimaton. "Halpahallit" ja Biltema, niistähän pyörätarvikkeita saa sen minkä saa. Mitään järkeä tässä touhussa ei ole ollut enää aikoihin, jos koskaan.
Etupyörän pinnojen asettelussa oli jokin vika, koska osa pinnoista tunkeutui vanteen läpi pitemmälle kuin muut.
Takarumpu oli kasaamatta ja osat missä sattuu. Osia oli kahdesta eri rummusta.
Etulokasuojaa ei ollut asennettu. Se löytyi, mutta ruuvit ja tukirauta olivat "jossakin".
Ensiksi aloitettiin etupyörästä. Pinnat irrotettiin. Mitään varsinaista vikaa niiden asettelusta ei keksitty.
Etupyörän akselin kuori tutkittiin tarkasti ja etsittiin reikien kuluneisuudesta vihjeitä siihen, mihin suuntaan pinnat mahdollisesti olivat kulkeneet. Selkeitä johtopäätöksiä ei pystynyt tekemään, mutta pienten "vihjeiden" perusteella aseteltiin pinnat uudestaan. Ja se yllättäen auttoi. Rengas saatiin kuntoon.
Seuraavaksi oli vuorossa lokasuojan kiinnittäminen. Samaan aikaan valmisteltiin myös rakarummun kasaamista etsimällä tarvittavia osia. Niitä löytyi vähitellen sieltä täältä, rappujen alta ja niin edelleen.
Ehdittiin jo ostaa kaupasta vääränlaisia ruuveja lokasuojan kiinnittämiseksi, kunnes kovan etsinnän jälkeen löytyi sarja samanlaisia, joilla oli kiinnitetty takalokasuoja aikoinaan. Tukirautakin löytyi, joten lokasuoja saatiin kiinni.
Takarenkaaseen tulevat osat olivat ruosteessa ja jonkin "töhnän" peittämiä. Viimeksi mainittu ei lähtenyt pois takarattaasta edes sähköporaan kiinnitetyllä nailonharjalla, jolla yleensä aika hyvin erilaiset kohteet puhdistuvat. Takaratas oli peräisin eräästä roskiin heitetystä "Nopsa" -merkkisestä pyörästä. Se kävi paikalleen, vaikka rumpu oli ollut 3-vaihteinen "uudehko" Torpedo, ja vanhat rummut aivan eri aikakaudelta.
Oli pakko turvautua järeämpään keinoon. Ratasta hiottaessa haisi terva, joten ehkä ratas oli päällystetty sillä. Työolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, koska työpöytä puuttui. Tuli moneen kertaan todistetuksi, että korjaushommissa lähes välttämätön väline on kunnollinen ruuvipenkki. Allekirjoittaneella on sellaisia toisella paikkakunnalla, kuten eräistä aikaisemmista kuvistakin näkyy. Tällä kerralla ei oltu kuitenkaan siellä. Jonkinlainen ruuvipenkki olisi ollut käytössä nytkin, mutta se oli rikki. Ruuvipenkin pitää olla kestävä ja tarpeeksi "järeä".
Pyörän alkuperäisestä akselista ei irronnut laakerin kartio millään keinolla. Sitä lämmitettiin kynttilällä, ja siihen pantiin erilaisia aineita. Ruuvipenkki olisi ollut todennäköinen ratkaisu. Auttaa nimittäin suuresti, jos käsiteltävän kohteen voi kiinnittää johonkin. Kun vääntää mutteria tai vastaavaa auki, se on helpompaa kuin pultti tai akseli tai vastaava pysyy paikallaan. Kun yrittää vääntää tiukkaa liitosta auki pelkästään kahden työkalun avulla, hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään.
Kasassa on sekalainen valikoima osia. Näistä valittiin (eivätkä kaikki edes ole kuvassa) sopivat osat. Lopputulos oli sekoitus Itä- ja Länsi-Saksassa valmistettuja osia. Ratas on maalattu puhdistuksen jälkeen spraypullossa olevalla vannemaalilla.
Armeijan polkupyörämekaanikkokurssin loppukokeeseen kuului mm. takarummun purkaminen ja kasaaminen mahdollisimman nopeasti. Voittaja sai parhaat pisteet, jotka laskettiin yhteen muista tehtävistä saatujen pisteiden kanssa. Koko kilpailun voittaja sai kuntoisuusloman. Eräs typerä pieni jousi vei allekirjoittaneelta kuntoisuusloman. En meinannut saada sitä millään irti. Olin harjoitellut rummun purkamista ja kasaamista ja olin aika nopea. Siinä yksilössä, jonka sain koetilanteessa käteeni, kyseinen jousi oli kuitenkin tavallista vaikeampi saada irti. Aikaa kului ja kului.
Kokonaisuudessa rummun purkamiseen ja kasaamiseen meni korkeintaan muutama minuutti. Nyt sain kulumaan samaan hommaan päiviä. Osittain se selittyy huonoilla osilla.
Seuraavaksi asennetaan kumit, kunhan ne on ostettu. Viiden vuoden aikana jo ostetut ehdittiin käyttää toiseen pyörään.
Tähän jatkovaiheeseen, jonka nyt selostin, meni huomattavan paljon aikaa, vaikka saavutukset olivat vähäisiä. Piti etsiä kaikenlaista, työkaluja ja osia. Pari kertaa piti käydä kaupassakin, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa 120 - 160 kilometrin lenkkejä. Omalla asuinpaikkakunnalla on vain huoltoasema, jonka valikoima on vaatimaton. "Halpahallit" ja Biltema, niistähän pyörätarvikkeita saa sen minkä saa. Mitään järkeä tässä touhussa ei ole ollut enää aikoihin, jos koskaan.
torstai 29. tammikuuta 2015
Edistystä viiden vuoden tauon jälkeen
"Puskapyörä" on lojunut yli viisi vuotta koskemattomana ja kerännyt pölyä pintaansa. Muutama naarmukin on jo ehtinyt tulla. Syy, miksi se nyt yhtäkkiä otettiin esille on sattumien summaa. En tiedä, mistä tarinan alkaisi.
Ehkä on hyvä aloittaa siitä, kun sisareni polkupyörä varastettiin, ja hän sai sen tilalle naapuriltaan Nopsa -merkkisen polkupyörän, jolla hän ajeli jonkin aikaa. Nopsan Torpedo merkkinen kolmevaihteinen takarumpu meni kuitenkin rikki, joten koko polkupyörä oli menossa "kierrätykseen". Nappasin sen romukasasta auton peräluukkuun. Minulla oli nimittäin tiedossa kolmevaihteinen Nexus -takarumpu, jonka suunnittelin vaihtavani Nopsaan. Ajattelin, että tehdään siitä toimiva kulkuväline, kun ilmaiseksi saadaan, eikä rumpukaan maksa mitään.
Nopsan runko osoittautui kuitenkin vääntyneeksi, kun tutkin sitä tarkemmin. Se näyttää olevan tyyppivika näissä halpapyörissä.
Nyt minulla oli Nopsa, jossa on vääntynyt runko, sekä Nexus. Mitä näistä voisi tehdä? Toimivan polkupyörän, kunhan saisi uuden rungon.
Muistin, että minulla oli erään asumattoman talon kellarissa erilaisia projektipyöri, joista yksi oli Crescent "Världsmästarcykel" vuodelta 1967. Pyörästä ei ollut jäljellä kuin runko. Olen purkanut sen osiksi joskus iät ajat sitten, ja osat ovat hävinneet. Ennen joulua kävin hakemassa rungon. Puhdistin ja paikkamaalasin sitä.
"Rungonvaihtoprojekti" tökkäsi kuitenkin siihen, etteivät Nopsan irti lyötävät keskiön laakerikupit käy Crescentiin. Kiertelin kaikki mahdolliset paikat ja etsin vanhoja pyöränrunjoja, jollaisesta ehkä saisi tavittavat osat. En löytänyt, joten Crescent -projekti päättyi ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Projektia ei ole kuitenkaan lopetettu, vaan tarkoitus on tehdä se loppuun heti kun löydän jostakin tarvittavat osat.
Tyytymättömänä siihen, että kaikki projektit tuntuvat jäävän kesken, suuntasin katseeni eteisessä viisi vuotta lojuneeseen vanhaan polkupyörään. Kunnostusintoa oli vielä jäljellä, joten kaivoin sen esille. Ajattelin, että jos nyt vihdoin teen sen valmiiksi, saan jonkinlaisen kompensaation sille, että Crescentin kunnostus jää kesken.
Ehkä tämä on vähän huono selitys sille, miksi jatkoin "puskapyörän" kunnostusta, mutta parempaakaan en keksi.
Vaikka tätä blogia ei kukaan seuraakaan, selostan myöhemmin, mitä kaikkea olen pyörälle tehnyt, ja miten homma on edennyt. Kaikenlaisia pieniä hidastuksia on tullut vastaan - jos vähätellään. Todellisuudessa olen edennyt älyttömän hitaasti periaatteessa aivan naurettavan yksinkertaisissa asioissa. Mutta siitä myöhemmin lisää.
Ehkä on hyvä aloittaa siitä, kun sisareni polkupyörä varastettiin, ja hän sai sen tilalle naapuriltaan Nopsa -merkkisen polkupyörän, jolla hän ajeli jonkin aikaa. Nopsan Torpedo merkkinen kolmevaihteinen takarumpu meni kuitenkin rikki, joten koko polkupyörä oli menossa "kierrätykseen". Nappasin sen romukasasta auton peräluukkuun. Minulla oli nimittäin tiedossa kolmevaihteinen Nexus -takarumpu, jonka suunnittelin vaihtavani Nopsaan. Ajattelin, että tehdään siitä toimiva kulkuväline, kun ilmaiseksi saadaan, eikä rumpukaan maksa mitään.
Nopsan runko osoittautui kuitenkin vääntyneeksi, kun tutkin sitä tarkemmin. Se näyttää olevan tyyppivika näissä halpapyörissä.
Nyt minulla oli Nopsa, jossa on vääntynyt runko, sekä Nexus. Mitä näistä voisi tehdä? Toimivan polkupyörän, kunhan saisi uuden rungon.
Muistin, että minulla oli erään asumattoman talon kellarissa erilaisia projektipyöri, joista yksi oli Crescent "Världsmästarcykel" vuodelta 1967. Pyörästä ei ollut jäljellä kuin runko. Olen purkanut sen osiksi joskus iät ajat sitten, ja osat ovat hävinneet. Ennen joulua kävin hakemassa rungon. Puhdistin ja paikkamaalasin sitä.
"Rungonvaihtoprojekti" tökkäsi kuitenkin siihen, etteivät Nopsan irti lyötävät keskiön laakerikupit käy Crescentiin. Kiertelin kaikki mahdolliset paikat ja etsin vanhoja pyöränrunjoja, jollaisesta ehkä saisi tavittavat osat. En löytänyt, joten Crescent -projekti päättyi ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Projektia ei ole kuitenkaan lopetettu, vaan tarkoitus on tehdä se loppuun heti kun löydän jostakin tarvittavat osat.
Tyytymättömänä siihen, että kaikki projektit tuntuvat jäävän kesken, suuntasin katseeni eteisessä viisi vuotta lojuneeseen vanhaan polkupyörään. Kunnostusintoa oli vielä jäljellä, joten kaivoin sen esille. Ajattelin, että jos nyt vihdoin teen sen valmiiksi, saan jonkinlaisen kompensaation sille, että Crescentin kunnostus jää kesken.
Ehkä tämä on vähän huono selitys sille, miksi jatkoin "puskapyörän" kunnostusta, mutta parempaakaan en keksi.
Vaikka tätä blogia ei kukaan seuraakaan, selostan myöhemmin, mitä kaikkea olen pyörälle tehnyt, ja miten homma on edennyt. Kaikenlaisia pieniä hidastuksia on tullut vastaan - jos vähätellään. Todellisuudessa olen edennyt älyttömän hitaasti periaatteessa aivan naurettavan yksinkertaisissa asioissa. Mutta siitä myöhemmin lisää.
perjantai 27. elokuuta 2010
Hyvähän se on luvata
Kesän viimeiset päivät ovat meneillään, eikä projekti ole edistynyt tippaakaan viime tammikuusta. Pyörän runko lojuu pölyn peittämänä eteisessä, ja osat ovat missä sattuu. Turha siis luvata mitään. Täytyy yrittää aktivoitua tässä asiassa.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Projekti on "jäässä"
Pyörän kokoaminen eteni syksyllä mukavasti, mutta joskus marraskuun lumisateilla tuli takapakkia. Takapyörän laakerit ja muut osat sekä metallipinnalle hiottu soittokello jäivät vahingossa ulkorapulle erääseen peltipurkkiin, johon satoi lunta! Purkki jäi muiden tavaroiden alle ja löytyi vasta myöhemmin. Kaikki osat olivat ruostuneet, kun lumi oli muuttunut vedeksi, ja osat olivat jääneet veden alle. "Ruostehoito" on jotain sellaista, mitä laakerit eivät kaipaisi.
Tämä takaisku vaikutti niin, että innostus koko projektiin hiipui. Toinen hieman lievempi takaisku on se, että eturenkaan pinnoituksessa on jotain hämärää, jota en ole saanut selvitettyä. Osa pinnoista on ikään kuin liian pitkiä, mikä viittaisi väärään pinnoitusmenetelmään. Kuvien perusteella kaikki on kuitenkin niin kuin ennen. Asiaa täytyy selvittää.
Pitkään etsinnän kohteena olevat vannenauhat löytyivät lopulta Biltemasta, mutta niistäkin taitaa toinen jo olla hukassa. Projekti ei parane pitkittyessään. Tämä on nähty ennenkin.
Mutta kyllä minä sen pyörän vielä kasaan! Nyt paukkuu ulkona pakkanen, mutta ensi kesänä projektipyörällä ajataan vaikka lainarenkailla, jos ei muuten.
Tämä vain väliaikatietona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)